Kirja-arvostelut · Kirjalliset

Renée Ahdieh: The Wrath & the Dawn (2015)

Renée Ahdieh: The Wrath & the Dawn; G.P. Putnam’s Sons Books, 1. p. (2015), pehmeäkantinen, 404 s.

“What are you doing to me, you plague of a girl?” he whispered.

“If I’m a plague, then you should keep your distance, unless you plan on being destroyed.” The weapons still in her grasp, she shoved against his chest.

“No.” His hands dropped to her waist. “Destroy me.”

Erilaiset satujen uudelleentulkinnat ovat tällä hetkellä muodissa eikä niitä voi oikein välttää, vaikka haluaisi. The Wrath & the Dawniin on otettu paljon vaikutteita Tuhannen ja yhden yön tarinoista, sekä kehyskertomuksesta että joistakin tunnetuimmista saduista. Tarina sijoittuu historialliseen Lähi-itään, Khorasanin valtakuntaan, jota hallitsee teini-ikäinen kalifi Khalid, joka ottaa joka päivä uuden vaimon vain tuomitakseen tämän aamunkoitteessa kuolemaan. Kun 16-vuotiaan Shahrzadin paras ystävä Shiva joutuu hirviökuninkaan uhriksi, Shahrzad päättää tarjoutua vapaaehtoisesti kuninkaan uudeksi vaimoksi päästäkseen kostamaan ystävänsä kuoleman.

Shahrzad pitää itsensä nokkelasti hengissä yöstä toiseen kertomalla kalifille tarinoita. Päivisin hän tutkii palatsia ja suunnittelee uuden aviomiehensä murhaa. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, koska Shahrzad huomaa pian olevansa rakastumassa mieheen, joka anteeksiantamattomasti murhasi hänen parhaan ystävänsä.

Tämä kirja on niin keskinkertainen, että siitä on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Kirja on kieltämättä mukaansatempaava, mutta tarinassa ei ole mitään uutta. En nyt edes viittaa vain Tuhannen ja yhden yön tarinoista otettuihin vaikutteisiin vaan myös Ahdiehin täysin omiin sepustuksiin. Olisin erityisesti toivonut hahmoihin lisää syvyyttä; Shahrzad on oikeastaan ainoa hahmo, jolla on muutakin kuin nimi ja jokin yksittäinen hallitseva luonteenpiirre. Hän on valitettavasti kuitenkin sellainen hahmo, joita on kolmetoista tusinassa: tuittupäinen, älykäs, kaunis ja kaiken mahdollisen osaava. Hänellä olisi voinut olla jokin muukin heikkous kuin tapa soittaa suutaan väärässä paikassa. Khalid taas ei ole hahmona kovinkaan kiinnostava, mutta minun on silti pakko mainita, että juonikuvauksen perusteella luulin, että hän olisi eniten vihaamaani hahmotyyppiä eli huonosti käyttäytyvä mies, jonka usein väkivaltaista käytöstä romantisoidaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hän todella on väärinymmärretty.

Muuten pidin kyllä kirjan tyylistä ja varsinkin sen tunnelmasta, mutta kerronta tuntuu keskittyvän epäolennaisiin yksityiskohtiin. Tapahtumapaikkojen ja vaatteiden ynnä muiden kuvaukset ovat yleensä kirjoissa mieluisia minulle, mutta tässä kirjassa ne vievät tilaa tarinan kannalta olennaisilta asioilta. Esimerkiksi Shahrzadin ja Khalidin romanssi ei ole uskottava tai kovin vetävä, koska kipinä ilmestyy heidän välilleen kuin tyhjästä. Lisäksi kirjassa ei ole tarpeeksi taikuutta, vaikka sen olemassaoloa vähän väläytelläänkin.

Kokonaisuutena The Wrath & the Dawn kyllä toimii yllättävän hyvin ja on, kuten sanottua, mukaansatempaava, vaikka ei keskinkertaisuudessaan herätäkään kovin paljon tunteita mihinkään suuntaan. Aion lukea jatko-osan, kun saan sen kirjastosta, mutta en menetä yöuniani, vaikka minulla ei olekaan sitä tässä käsillä juuri nyt.

Arvio: ***

Mainokset

One thought on “Renée Ahdieh: The Wrath & the Dawn (2015)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s