Kirjalliset

Harry Potter and the Cursed Readalong, osa 1: Viisasten kivi

”Harry — yer a lizard.”

eiku siis

”Harry — yer a wizard.”

Tumblrissa on meneillään Harry Potter -kirjojen lukukampanja, joka alkoi tämän viikon alussa ja loppuu, kun Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän käsikirjoitus julkaistaan heinäkuun lopussa. Jokaisen kirjan lukemista varten on varattu tietyt päivät, ja kampanjaan liittyy myös valokuvahaaste. Koska onnistuin jo levittäytymään haasteen kanssa Instagramiin, muutama blogikirjoituskaan ei varmaan paljon haittaa, vaikka kampanjan onkin tarkoitus pyöriä Tumblrissa. Yllä näkyvät kuvat, jotka otin Viisasten kiven valokuvahaastekohtia varten, ja alla on ajatuksia, joita kirjan lukeminen ties kuinka monetta kertaa herätti.

Luin tällä kertaa Viisasten kiven kuvitetun laitoksen, jonka monen muun tapaan sain joululahjaksi. Olin toki ehtinyt selata kuvat läpi useaan kertaan mutta en ollut aiemmin lukenut itse tarinaa tästä niteestä. Kuvitus on upeaa ja sopii hyvin kirjan tunnelmaan, joten en malttanut vaihtaa kuvitettua laitosta pienempää silloinkaan, kun lähdin kotoa. Minut on siis viime päivinä voinut bongata muun muassa metrossa ja linja-autossa hervoton opus sylissäni. Suosittelen jokaista edes lainaamaan kuvitetun laitoksen kirjastosta, vaikka sitä ei haluaisi tai pystyisi ostamaan.

Olen lukenut varsinkin sarjan alkupään kirjat niin moneen kertaan, etten pysty enää sanomaan, ovatko ne hyviä. Niiden lukeminen kuitenkin tuntuu aina hyvältä, koska ne olivat niin suuri osa lapsuuttani, että niihin liittyy hirveästi muistoja. Potterien lukeminen on kuin karkkikauppaan (tai kirjakauppaan) menemistä: se on aina yhtä ihanaa, vaikka olisi käynyt paikassa lukemattomia kertoja aiemmin.

En muista enää, mistä pidin Viisasten kivessä eniten, kun luin sitä ensimmäistä tai edes viidettä kertaa. Tällä kertaa kuitenkin suosikkihahmoni olivat Hagrid ja Ron ja suosikkikohtani luvut Viistokujalla ja Tylypahkan pikajunassa. Hermione on aina ollut ykköslempparini, koska olen pystynyt samaistumaan häneen sekä hyvässä että pahassa, mutta hän ei oikein pääse kunnolla oikeuksiinsa vielä tässä kirjassa. Hagrid on loistava, koska hän aidosti välittää Harrysta omana itsenään, ja Ron taas on mielestäni aliarvostettu hahmo, mikä näkyy siinä, että fandom kuvaa hänet usein tyhmänä (varsinkin suhteessa Hermioneen). Hän tekee toki kaikenlaista ajattelematonta sarjan aikana, mutta tietämättömyys ei itsessään tarkoita tyhmyyttä.

Viistokujan ja Tylypahkan pikajunan kohtaukset ovat suosikkejani, koska niissä Harry kohtaa ensimmäistä kertaa taikamaailman ihmeellisyyksiä. Niissä on myös kivoja yksityiskohtia, kuten kuvauksia erilaisista kaupoista ja herkuista. Tykkään yleensäkin kirjoissa messevistä yksityiskohdista ja ympäristön kuvailusta, joten voin kuvitella, että pidin varmasti näistä kohtauksista jo seitsemänvuotiaana, kun luin kirjan ensimmäisen kerran.

Siitä huolimatta että katson Pottereita erittäin subjektiivisten lasien läpi, näen kirjoissa nyt aikuisena hieman eri asioita kuin lapsena. Koko taikayhteisöltä esimerkiksi vaikuttaa puuttuvan maalaisjärki; onko tosiaan niin, että velholapsille ei opeteta pienestä pitäen asioita jästimaailmasta, vaikka velhot joutuvat piilottamaan olemassaolonsa jästeiltä. Entäs sitten sekin seikka, että kaikki Tylypahkassa ovat koko ajan yhdessä jos toisessa hengenvaarassa eikä kukaan kyseenalaista tätä. 11-vuotiaita pannaan yksin pimeään metsään koiran kanssa etsimään yksisarvista, vaikka vastuussa olevalla aikuisella on ”paha tunne” metsästä. Tällainen päättömyys on toistuva asia sarjassa, joten palaan aiheeseen varmasti muiden kirjojen kohdalla.

Viimeiseksi on pakko mainita se, että Dumbledore on kyllä aikamoinen kääpä jo tässä vaiheessa sarjaa. Lukekaa nyt tämäkin kohta:

”Valitettavasti ensimmäinen kysymyksesi on sellainen, johon en voi vastata. En tänään. En nyt. Sinä saat sen jonain päivänä tietää… siirrä se nyt pois ajatuksistasi, Harry. Sitten kun olet vanhempi… minä tiedän, että tätä on inhottava kuulla… kun olet valmis, saat tietää.”

Luuleeko Dumppa oikeasti, että Harryn mielenterveys järkkyy enää enempää siitä, että hän saa kuulla, että Voldemort hyökkäsi hänen perheensä kimppuun, koska on olemassa ennustus, jonka mukaan heinäkuun lopussa syntynyt poika tulee mahdollisesti olemaan Voldemortin tarun loppu? I think not. Tokihan tämä on asia, jota lukija eikä näin ollen myöskään Harry voi saada tietää vielä tässä vaiheessa tarinaa, mutta olen silti sitä mieltä, että olisi Harryn kannalta parempi, jos hänen ei tarvitsisi elää vuosikausia epätietoisuudessa.

Mainokset

2 thoughts on “Harry Potter and the Cursed Readalong, osa 1: Viisasten kivi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s