Kirjalliset

Harry Potter and the Cursed Readalong, osa 2: Salaisuuksien kammio

SALAISUUKSIEN KAMMIO ON AVATTU. VAROKAA, PERILLISEN VIHOLLISET.

Hups, minun piti saada tämä kirjoitettua jo viikko sitten, mutta näköjään kevytkin kokopäivätyö verottaa voimiani aika paljon. Olen onneksi saanut seuraavan osan jo luettua, joten yritän saada kirjoitettua ajatuksiani siitä vielä tällä viikolla.

Olen aina pitänyt kaikista Harry Potter -kirjoista vähiten Salaisuuksien kammiosta. Se ei ole sarjan aloitusosa muttei myöskään niin pitkä, että siinä ehtisi tapahtua tarpeeksi paljon mielenkiintoisia juttuja. Nuorempana suorastaan lähes inhosin Salaisuuksien kammiota, mutta nyt aikuisena kirja ei enää ärsytä niin paljon, koska en näe asioita niin mustavalkoisina kuin lapsena tai teini-ikäisenä.

Dursleyt käyttäytyvät Harrya kohtaan yhä vain epäinhimillisemmin, ja on mielestäni ihme, että kaiken kokemansa jälkeenkin Harry vaikuttaa jotakuinkin normaalilta lapselta, joka pystyy toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Luulisi, että kaltoinkohtelu olisi jättänyt Harryyn enemmän henkisiä arpia.

Toinen minua Harryn puolesta harmittava seikka on kotitonttu Dobby. Hän varastaa Harryn postit, lavastaa hänet syylliseksi Dursleyiden jälkiruoan tuhoamiseen, sulkee junalaiturin portin Harryn ja Ronin nenien edestä ja usuttaa ryhmyn Harryn kimppuun. En ole ikinä pitänyt Dobbysta ja luulen kuuluvani tässä asiassa vähemmistöön. En vain pysty antamaan anteeksi kaikkea, mitä hän tekee Harrylle tässä kirjassa, vaikka hän parantaakin tapansa myöhemmin. On varmasti aika yleisinhimillistä suuttua, jos kokee tulleensa perusteettomasti syytetyksi, mutta väitän, että reagoin tällaisissa tilanteissa keskimääräistä voimakkaammin vielä aikuisenakin saati sitten lapsena, joten suhtautumiseni Dobbyyn on kyllä linjassa yleisemmän ajatusmaailmani kanssa.

Gilderoy Lockhart ärsytti minua ihan tautisesti aiemmilla lukukerroilla mutta aiheutti nyt lähinnä naurunremakoita. Fandomin ikuisuuskysymys kuuluu, miksi Dumbledore päätti palkata hänet opettamaan Tylypahkaan. Ajatteliko hän kenties palkkaavansa viimeisen henkilön, jolla voisi olla mitään tekemistä Voldemortin kanssa? On kuitenkin vaikea kuvitella, että kukaan, erityisesti Dumbledore, ei olisi tiennyt Lockhartin olevan huijari.

Olin etukäteen innoissani siitä, että Ginny tulee tässä osassa mukaan tarinaan. Elokuvat eivät päästä häntä kunnolla oikeuksiinsa eikä kirjasarjakaan oikeastaan käytä kaikkea hänen potentiaaliaan, mikä on toki ymmärrettävää, koska tarinassa on niin monia sivuhenkilöitä. Erityisesti olisi ollut mukava lukea enemmän Hermionen ja Ginnyn ystävyydestä, koska he kuitenkin selkeästi ovat hyvissä väleissä ja sarja on muuten aika mieskeskeinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s