Kirjalliset

Joulukuun blogihaaste, päivät 7 ja 8: Pitkänniminen kirja ja ihmeelliset otukset


Suhtaudun Harry Potter -maailman laajenemiseen kaksijakoisesti. Harry Potter -kirjasarja oli niin suuri osa lapsuuttani ja nuoruuttani, että uusi näytelmä ja uudet elokuvat tuntuvat lähinnä hämmentäviltä ja vääriltä, mutta toisaalta olen samasta syystä utelias enkä pysty kaikesta huolimatta pysymään erossa niistä. Minusta tuntuu siltä, etten ole tosifani, jos hyväksyn alkuperäisen maailman laajentamisen, mutta samaan aikaan siltä, etten ole tosifani myöskään silloin, jos torjun sen. Onko kaikki JKR:n sanoma otettava jumalallisena totuutena vai saammeko me opetuslapset tulkita ja soveltaa hänen tekstejään oman mielemme mukaan? Saanko olla kuin virallista kahdeksatta tarinaa ei olisi olemassa, jos se on mielestäni huono?

Puhutaanpa nyt vähän tästä mainitusta kahdeksannesta tarinasta Harry Potter ja kirottu lapsi. Luin näytelmän heti sen ilmestymispäivänä heinäkuussa ja kirjoitin englanninkielisen arvostelun Instagramiin ja Goodreadsiin. En jaksanut ikinä kirjoittaa teoksesta mitään suomeksi eikä se varmaan haitannut, koska arvosteluja oli muutenkin saatavilla netissä runsaasti. Lopullinen tuomioni Kirotusta lapsesta oli, että se ei varsinaisesti ole huono mutta ei missään nimessä yllä ensimmäisen seitsemän osan tasolle, joten tarinan hyväksyminen osaksi kaanonia on vähintään kyseenalaista. Vaikka siis jättäisi näytelmän lukematta, ei mielestäni menetä mitään olennaista.

Uudesta Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvasta taas pidin. Vaikka tarina onkin lähinnä tulevien elokuvien petausta, hahmot ovat silti mielenkiintoisia ja tunnelma asiaankuuluvan taianomainen. En malttaisi odottaa joululomaa, jolloin pääsen lukemaan ylläolevassa kuvassa näkyvää elokuvakäsikirjoitusta. Niille, jotka eivät ole nähneet elokuvaa, suosittelen sen katsomista ja niille, jotka ovat nähneet sen, suosittelen Bustle-lehden artikkelin On Newt Scamander, Toxic Masculinity & the Power of Hufflepuff Heroes lukemista. Artikkeli käsittelee sitä, miksi elokuvan Lisko on hyvä hahmo.

Haasteen seuraava kohta on ”nostalginen lastenkirja”. Koska olen jäänyt blogihaasteessa jälkeen, seuraava kuva on jo näkyvissä Instagramissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s