Kirjattomat

Joulukuun blogihaaste, päivä 11: Askartelu- tai käsityökirja


Olisin hyvin voinut valita kuvaan jonkin käsityökirjan mutta koska en ole juurikaan tehnyt käsitöitä viime aikoina, valitsinkin lettikirjan. Letittämisellä on elämässäni oikeastaan sama tehtävä kuin käsitöillä: kumpikin on käsillä tehtävää toimintaa, jonka koen rauhoittavana. Innostukseni lähti siitä, että tajusin jossain vaiheessa viime keväänä, että on käytännöllisempää pitää pitkiä hiuksia kiinni kuin auki. Hiusten letittäminen yksinkertaiselle letille vie suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin niskassa olevan takkupallon selvittäminen mutta nostaa verenpainetta vähemmän.

Kämppikselläni on niin lyhyet hiukset, että en yleensä pääse harjoittelemaan letittämistä kenenkään muun päähän. Viime viikolla ainejärjestöni pikkujouluissa minulle tarjoutui kuitenkin ohittamaton tilaisuus näprätä opiskelukavereideni hiuksia, ja taiteilin muun muassa alla olevissa kuvissa näkyvät letit. Tilanne oli ilmeisesti kaikkien osapuolten mieleen, koska ainakin päin naamaa kaverini sanoivat olleensa tyytyväisiä lopputulokseen. Minä taas sain tehdä jotain järkevää sen sijaan, että olisin jatkanut väsymyksestä, sokerihumalasta ja yleisestä pikkujoulutunnelmasta aiheutunutta levotonta seinillä hyppimistäni.

Puoliranskalainen ja hollantilainen letti sivuponinhäntään. Kuva: Zaida Sjölund
Ranskalainen kalanruotoletti. Kuva: Zaida Sjölund

Koska nyt kerran mainitsin ainejärjestöni, voisin vielä venyttää tätä blogikirjoitusta käsittelemällä hieman järjestötoimintaa. Olen ollut aktiivinen useissa eri järjestöissä viime vuosina ja oppinut samalla erilaisia taitoja ja kerryttänyt tietoa. En ole kuitenkaan ikinä aiemmin sitoutunut minkään järjestön toimintaan niin tiiviisti kuin ainejärjestööni kuluneen vuoden aikana. Hallitustoiminta on ollut tänä vuonna hauskaa ja palkitsevaa, vaikka hetkittäin myös hermoja raastavaa. (Opetus jälkipolville: ei kannata olla ainoa selvä hallituslainen vuosijuhlien jatkoilla.)

Onneksi saan olla mukana ensi vuonnakin, koska minut valittiin pikkujouluja edeltäneessä vaalikokouksessa ainejärjestöni ensi vuoden puheenjohtajaksi. En ole vielä itse vakuuttunut siitä, että olen sopiva henkilö tehtävään, mutta enpä toisaalta ole tunnettu ainakaan kovin suuresta itseluottamuksesta. Hyvät hallituskaverit helpottavat onneksi tehtävää huomattavasti.

Seuraava haastekohta on ”kirja jonka antaisit lahjaksi”. Kuva on jo Instagramissa, ja blogitekstin saan toivottavasti kirjoitettua huomiseksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s