Kirja-arvostelut · Kirjalliset

Jules Verne: Kapteeni Nemo – merten syvyyksissä (1870, suom. 2008)

Jules Verne: Kapteeni Nemo – merten syvyyksissä; Minerva, 1.p. (2008), kovakantinen, 287 s., lyhentäen suomentanut Kristina Haataja. Ranskankielinen alkuteos Vingt mille lieues sous les mers (1870).

”Sallikaa minun uumoilla, että ette tule katumaan aluksellani vietettyjä hetkiä. Te tulette matkustamaan ihmeiden maassa. Tulette yllättymään ja tyrmistymään, ettekä hevin kyllästy silmienne edessä avautuviin näkymiin. Minä lähden vielä uudelle matkalle merten syvyyksiin – kenties viimeiselleni – ja katselen ties kuinka monetta kertaa näitä meriä, ja te lähdette matkalle kanssani.”

Kapteeni Nemo ja Nautilus ovat varmasti tuttuja nimiä useimmille meistä, mutta kuinka moni tietää, mistä ne ovat peräisin? Minä en ainakaan olisi osannut kertoa nimien alkuperää ennen kuin Jules Vernen merenalainen seikkailu Vingt mille lieues sous les mers (suom. Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1916 ja 1955), Kapteeni Nemo ja Nautilus (1926) tai Kapteeni Nemo – merten syvyyksissä (2008)) oli luettavanani lukupiiriä varten. Kirjasta on kyllä tehty lukuisia elokuvia, mutta enpä muista nähneeni niistä yhtäkään, mihin saattaa kieltämättä vaikuttaa yleinen kiinnostuksen puutteeni meriä ja kaikkea merenalaista kohtaan.

Kirjan minäkertojana toimii professori Aronnax, ranskalainen merten tutkija, joka tarinan alussa liittyy retkikuntaan, jonka tarkoituksena on selvittää, millainen hirviö ahdistelee laivoja eri puolilla maailman meriä. Kun retkikunta lopulta kohtaa merihirviöksi luulemansa sukellusveneen, tapahtuu yhteentörmäys, jonka seurauksena professori Aronnax, hänen apulaisensa Neuvokas ja kanadalainen merimies Ned Land joutuvat veden varaan, josta sukellusvene noukkii heidät ylös.

Käy ilmi, että sukellusveneen nimi on Nautilus ja että sitä kipparoi salaperäinen kapteeni Nemo. Hän rakastaa merta yli kaiken ja on jostain lukijalle ja professori Aronnaxille tuntemattomasta syystä päättänyt katkaista kaikki siteensä elämään maissa. Koska kapteeni Nemo haluaa Nautiluksen pysyvän salaisuutena, professori Aronnax ja kumppanit jäävät käytännössä vangeiksi sukellusveneeseen.

Teoksen suurin ongelma on se, että siinä ei tapahdu mitään. Juoni on pirstaleinen eikä johda mihinkään eivätkä tarinan hahmot muutu lainkaan kirjan aikana. Tarinalla on kyllä alku, jonka aikana professori ja kumppanit joutuvat Nautilukselle, keskikohta, jonka aikana Nautilus matkaa ympäri maailman meriä, sekä loppu, jonka aikana professori ja kumppanit pakenevat Nautilukselta, mutta tarina ei siltikään varsinaisesti etene. Missään vaiheessa ei edes selviä, minkä takia kapteeni Nemo on halunnut ryhtyä merenalaiseksi erakoksi ja miksi hän vaikuttaa hautovan kostoa jollekin nimeämättömäksi jäävälle taholle, vaikka nämä ovat oikeastaan ainoita asioita, joiden paljastumista odotin. Kirja on niin ärsyttävä, että minua ei kiinnostanut edes, pääsevätkö professori Aronnax tovereineen pakoon Nautilukselta.

Verne on täyttänyt alun ja lopun väliset sivut enimmäkseen puuduttavalla (teko)tieteellisellä selityksellä Nautiluksen toiminnasta. Myös merenalaisia maisemia ja eläimiä kuvataan paljon, ovathan ne professori Aronnaxin tutkimusalaa, mutta mielestäni miljöökuvausta on liikaa suhteessa tapahtumien vähyyteen. Lukemani painos kirjasta on lyhennetty suomenkielinen käännös, josta ilmeisesti on leikattu pois nimenomaan näitä tylsistyttäviä jaaritteluita, mutta en silti saanut jäljelle jääneistäkään osista kovin hyvää kuvaa Vernen tarinankerrontataidoista. Kirjailijan puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että luulen, että tämä kirja olisi uponnut minuun hyvin alle kymmenvuotiaana, koska niihin aikoihin hengitin maailman ihmeellisyyksistä kertovia tietokirjoja ja pidin toisesta Vernen kirjasta Maailman ympäri 80 päivässä.

Juonen hitauden (tai puutteen) lisäksi toinen lukukokemustani häirinnyt seikka oli tapahtumien ja esitettyjen tieteellisten faktojen epärealistisuus. Tieteiskirjallisuudella ja -elokuvilla on toki kautta aikain ollut tapana tarinan kannalta sopivissa kohdissa viis veisata fysiikan laeista ja muusta todellisuudesta, vaikka ne pyrkisivätkin vaikuttamaan tieteellisesti uskottavilta. Tämän asian kanssa tuskastelin viimeksi katsoessani uusinta Star Wars -elokuvaa. Lisäksi Vernen teoksen epärealistisuuteen vaikuttaa tietenkin myös se, että se on kirjoitettu melkein 150 vuotta sitten, mutta se tuntuu 2000-luvun aikuislukijasta yhtä kaikki aika lapselliselta ja paikoin naurettavaltakin. Nautilus on ominaisuuksiltaan niin ylivertainen, että oikeastaan koko tarinalta putoaa pohja pois, koska lukijan ei tarvitse jännittää, selviääkö sukellusvene kulloisestakin pinteestä.

Edellämainittujen seikkojen lisäksi myös tarinan hahmot ovat kamalia. Jokaisella hahmolla kapteeni Nemoa lukuunottamatta on vain yksi luonteenpiirre eivätkä he, kuten todettua, kehity lainkaan kirjan aikana. Kapteeni Nemo taas käyttäytyy niin ennalta-arvaamattomasti ja salamyhkäisesti, että hänestä on vaikea saada kunnollista kokonaiskuvaa. Nemo jää salaperäiseksi kirjan loputtuakin, mutta ilmeisesti teokselle on olemassa jatko-osa, jossa hänestä paljastuu enemmän. Luulen kuitenkin, että yhden kapteeni Nemosta kertovan kirjan lukeminen väkisin loppuun riittää minulle.

Arvio: *

Mainokset

One thought on “Jules Verne: Kapteeni Nemo – merten syvyyksissä (1870, suom. 2008)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s