Kirja-arvostelut · Kirjalliset

Lily King: Euphoria (2014)

Lily King: Euphoria; Picador, 1.p. (2015), pehmeäkantinen, 257 s. Julkaistu ensi kerran Atlantic Monthly Pressin kustantamana v. 2014.

”It is a bit of a dance we three are in. But there is a better balance when B is here, too. Fen’s demanding, rigid, determined nature weighs heavily on one side of the scale and Bankson’s and my more pliant & adjustable natures on the other, equaling things out.”

Lily Kingin romaani Euphoria seuraa kolmea antropologia työssään Uuden-Guinean sademetsissä vuonna 1933. Tarinaan on otettu löyhästi vaikutteita samoilla seuduilla samoihin aikoihin tutkimustyötä tehneiden antropologien Margaret Meadin, Reo Fortunen ja Gregory Batesonin elämistä. The Guardian -lehden arvostelu teoksesta kuvaa tarinan ja tosielämän risteyskohtia paremmin kuin minä pystyisin, joten en paneudu niihin tässä sen enempää.

Nell Stone, yksi kirjan päähenkilöistä, on pari vuotta ennen kirjan tapahtumia noussut maailmanmaineeseen kirjallaan Salomonsaarten ihmisistä. Euphorian alussa hän on palaamassa aviomiehensä Fenin kanssa suunniteltua aiemmin kenttätöistä Uuden-Guinean Sepik-joelta, kun he tapaavat australialaisten kolonialistien tukikohdassa kolmannen antropologin Andrew Banksonin. Bankson on tehnyt tutkimustyötä saman joen varrella jo yli kaksi vuotta ja on niin yksinäinen, että on hieman ennen kirjan alkua jopa yrittänyt hukuttautua siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän lupaa etsiä Nellin ja Fenin tutkittavaksi uuden heimon, jos nämä vain suostuvat jäämään Sepik-joelle vielä muutamaksi kuukaudeksi.

”Tämä tietää kolmiodraamaa”, ajattelin jo kirjaa aloittaessani enkä ollut väärässä. Kolmiodraamat ovat yleensä niin huonosti ja epärealistisesti kirjoitettuja, että saatan jättää kirjan lukematta, jos vaikuttaa siltä, että tarinalla ei ole mitään muuta annettavaa. King on kuitenkin onnistunut kuvaamaan kolmen päähenkilön suhteita luontevasti ja vetoavasti niin, että kolmiodraama ei tunnu pakotetulta.

Nellin mies Fen on äkkipikainen ja kateellinen vaimonsa menestyksestä. Nell itse on lempeä rauhanrakentaja mutta työssään päättäväinen ja johdonmukainen, eli kaikkea mitä Fen ei ole. Bankson taas on luonteeltaan lähempänä Nelliä kuin Feniä, mistä syntyy mielenkiintoinen jännite tarinaan. Fen on vahva, aggressiivinen ja reviiritietoinen eli korostetun maskuliininen ja Bankson taas jopa herkempi ja heikompi kuin Nell, mitä pidetään yleisesti feminiinisenä. Vastaavanlaista mieheyden käsittelyä ei näe mielestäni tarpeeksi usein, mutta Euphorian lisäksi voisin suositella tutustumaan esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan, jos aihe kiinnostaa. Euphoriassa lisäkerroksen sukupuoliroolien käsittelyyn tuo vielä se, että Nellin ja Fenin tutkimuskohteena olevassa heimossa sukupuoliroolit ovat monella tavalla käänteisiä länsimaisiin verrattuna.

King on selkeästi tehnyt paljon taustatyötä kirjan eteen, koska ajankuva ja antropologien kenttätyö vaikuttavat ainakin maallikon silmin erittäin realistisilta. Minusta on erityisen ihailtavaa, että King on onnistunut kertomaan 1930-luvun siirtomaaympäristöstä uskottavasti mutta kuitenkin romantisoimatta valkoisten antropologien työtä. Paikallisilla ihmisilläkin on oma toimijuutensa eikä heitä kuvata vain passiivisina ja eksoottisina tutkimusobjekteina, mihin kirjailijan olisi ollut helppo sortua.

Koska mietin kirjan tapahtumia ja hahmoja aktiivisesti vielä päiviä kirjan lukemisen jälkeen, kirjaa voinee hyvällä syyllä pitää onnistuneena kokonaisuutena. Hahmot ja heidän väliset suhteensa ovat moniulotteisia ja kirjan todellinen suola, kuten olen yrittänyt tässä tuoda esille. Kieli on sujuvaa ja ajaa asiansa muttei anna aihetta erityishuomioihin kumpaakaan suuntaan. Oikeastaan ainoa asia, josta en pitänyt kirjassa, oli kerronnan rakenne. Suurimman osan ajasta tarinan kertojana on Bankson, mutta koska hän ei ole läsnä koko ajan, osa tapahtumista kerrotaan Nellin päiväkirjamerkintöjen kautta, ja pari kertaa kerronta myös hyppää varoittamatta hetkeksi Nellin näkökulmaan päiväkirjan ulkopuolelle. Pidän kyllä yleensä usean kertojan tarinoista jopa enemmän kuin yhden kertojan tarinoista, mutta mielestäni King olisi voinut rakentaa Euphorian kerronnan paremmalla tavalla.

Arvio: ****

Mainokset

One thought on “Lily King: Euphoria (2014)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s