Kirja-arvostelut · Kirjalliset

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät (2017)

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät; Otava, 1.p. (2017), kovakantinen, 287 s.

”Jo pienenä parasta olivat olleet sanat. Ei Elsa muistanut, miten sadussa paha sai palkkansa tai miten hyvä, miten mikin lintu pesi tai sieni iti. Mutta ne sanat. Akansieni ja puukiipijä, nuijakuukunen ja humala. Ja tatar ja tatti ja ratamo. Sanoissa maailma oli parhaimmillaan, niin kuin virsissä ja lastenlauluissa. Tee minut isoovaiseksi vaikka. Tiutalitautali ratiriti silivati sulahopsansaa, huaiaiaiaipuh. Ja hulabalobalai. Merirosvoja ja mastoja, joista näkyi kauas merelle, jossa aallot lobalai.”

Terhi Törmälehdon romaani Vaikka vuoret järkkyisivät oli hämmentävä lukukokemus. Toisaalta en pystynyt laskemaan kirjaa käsistani sitä lukiessani, toisaalta en oikein kirjan loputtuakaan ollut varma, mitä siinä oli tapahtunut. Silloin minulle tuli ensimmäistä kertaa lyhyehkön bloggausurani aikana sellainen tunne, että tarvitsisin jonkinlaista kirjallisuusalan koulutusta, jotta pystyisin kirjoittamaan kirjasta yhtään mitään blogiini. Luettuani Kirjojen kamari -blogin muutaman viikon takaisen blogikirjoituksen ja siihen tulleita kommentteja aloin kuitenkin ajatella toisin. Bloggarin ei tarvitse eikä ole tarkoituskaan olla ammattilainen vaan kirjoittaa omasta henkilökohtaisesta lukukokemuksestaan, johon saavat kuulua myös hämmennys ja epätietoisuus.

Vaikka vuoret järkkyisivät kerrotaan kahdessa aikatasossa; toisessa päähenkilö Elsa on lukiolainen Kajaanissa ja toisessa hän opiskelee Kolumbian Bogotássa joitakin vuosia myöhemmin. Kajaanissa Elsa löytää kahden ystävänsä Talvin ja Miran kanssa paikallisen helluntaiseurakunnan, sen hurmoksen ja kielillä puhumisen. Bogotássa taas helluntailaisyhteisö on oikeastaan ainoa asia, joka yhdistää Elsan nykyistä ja aiempaa elämää. Bogotálaisessa helluntaiseurakunnassa hän tapaa arvoituksellisen Manuelin, joka on ennen uskoon tuloaan ollut vuosia FARC-sissien vankina Kolumbian viidakoissa. Juonta on vaikea kuvailla eikä se oikeastaan ole keskeisin asia kirjassa, mikä oli paikoin ärsyttävää, koska en ole tottunut lukemaan kirjoja, joissa ei ole selkeää juonta.

Pidin kuitenkin kirjasta, kuten voi päätellä vaikeudestani pitää taukoja sitä lukiessani, mutta minulla oli lukiessani silti koko ajan sellainen tunne, että en saa kirjasta irti sitä, mitä kirjailija on tarkoittanut. Minua auttoi ajatus siitä, että taide on vapaata muidenkin kuin taiteilijoiden itsensä tulkittavaksi, joten pystyin antamaan itselleni luvan pitää kirjasta, vaikka en ymmärtänytkään ihan kaikkea. Tarinassa on lukuisia tasoja, mutta luin sitä ensisijaisesti Elsan kasvutarinana, koska ihmisenä kasvu nuoruudessa on asia, joka tuntui omakohtaisimmalta ja johon minun oli siksi helpointa tarttua. En ole ikinä ollut uskonnollinen tai tullut uskoon mutta löysin silti Elsasta itseni jollain vaikeasti selitettävällä tavalla. Elsan lailla etsin paikkaani maailmassa, otan yhteen vanhempieni kanssa melko periaatteellisella tasolla, juutun usein sanoihin ja omiin ajatuksiini sekä kehollisiin kokemuksiini.

Terhi Törmälehto Roihuvuoren Riossa helmikuun alussa.

Minulla oli ilo päästä kuuntelemaan kirjailija Terhi Törmälehtoa pian teoksen luettuani. Hän kertoi muun muassa kirjan syntyprosessista ja teemoista, joita hän oli halunnut tuoda esiin. Tämä avasi minulle uusia puolia kirjasta, koska kuten jo mainitsin, minun oli vaikea ymmärtää joitakin asioita kirjassa. Esimerkiksi herätysliikkeet ja Kolumbian sissisota olivat minulle ennestään melko vieraita aiheita, mutta innostuin kyllä kirjan luettuani etsimään tietoa niistä, mikä on minulle aina hyvän kirjan merkki.

Pidin teoksessa erityisesti päähenkilö Elsasta sekä kauniista kielestä. Minusta on uskomatonta, että joku pystyy kuvaamaan sellaisia psykofyysisiä kokemuksia kuin rakkaus ja usko niin elävästi, että lukija kuvittelee melkein itse kokevansa, miltä esimerkiksi kielilläpuhuminen Elsasta tuntuu. Kaiken kaikkiaan teoksen vahvuuksia ovat nimenomaan kieli ja moniulotteiset hahmokuvaukset. Juonen heppoisuus häiritsi minua jonkin verran, ja luultavasti häiritsee monia muitakin kirjan lukevia, mutta Vaikka vuoret järkkyisivät oli silti minulle elämys ja odotan jo innolla Törmälehdolta uutta tuotantoa. Suosittelen teosta ihmisille, jotka eivät pelkää haastetuksi tulemista.

Arvioni: ⭐️⭐️⭐️ 1/2

Mainokset

5 thoughts on “Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät (2017)

  1. Olipa kiva löytää tänne blogiisi. Instagramissa olen kirjakuviasi seurannut jo jonkin aikaa.

    Hieno tuo oivallus, ettei kirjabloggaajan tarvitse olla millään tavalla lukemisen ammattilainen. Ei tarvitse olla analyyttinen, jos ei sitä halua, vaan voi huudahdella, miettiä pienesti, miten vain. Tästä puhui eilen hieman toisin sanoin Mari Manninen, joka sai Blogistanian Tieto-palkinnon Akateemisessa. Hän koki, että kirjabloggaajat ovat jotenkin todellisia, oikeita lukijoita.

    Törmälehdon romaanissa on paljon kiinnostavaa, kehityskertomuksena minäkin se luin. Hienoa kieltä!

    Tykkää

    1. Hauskaa, jos blogini kiinnostaa!

      Kirjabloggareiden ja ammattikriitikoiden näkemykset kirjoista ovat mielestäni toisiaan täydentäviä enkä koe, että minun pitäisi pyrkiä teksteissäni samaan kuin jonkun kirjallisuutta opiskelleen. Välillä vain harmittaa, etten pysty saamaan kirjallisuudesta irti kaikkea, mitä siitä voisi saada, jos olisin perehtynyt alaan enemmän.

      Tykkää

  2. Tosi hieno teksti! Jotenkin ihana tuo kohta, että annoit itsellesi luvan pitää kirjasta vaikket ymmärtänyt kaikkea. Huomaan välillä itsessäni samaa, että olen kriittinen omia lukutaitoja kohtaan ja odotan, että ymmärrän ja huomaan ensimmäisellä lukemalla kaikki mahdolliset merkitykset ja sanomat. Mutta sitä vartenhan on uudelleen lukemisen ihanuus! 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s